Kun algoritmi kohtaa palotarkastajan: Kuka määrittää riskin?

Pelastuslain mukaan palotarkastusten ja muun valvonnan on perustuttava riskien arviointiin, ja sen tulee olla laadukasta, säännöllistä ja tehokasta. Valvonnan kohdistamisen kannalta keskeistä on siis riskiperusteisuus sekä sen toistuvuus – ei liian harvoin, mutta ei myöskään tavalla, joka kuluttaa resursseja ilman lisääntynyttä turvallisuutta.

Käytännössä nämä kaksi käsitettä eivät kuitenkaan ole itsestään selviä. Mitä riskiä tarkalleen ottaen arvioidaan? Syttymistodennäköisyyttä, mahdollisia seurauksia vai molempia? Vai tarkoitetaanko sillä palotapahtuman välillisiä seurauksia, kuten keskeytysvahinkoja? Ja miten nämä arviot kytkeytyvät siihen, kuinka usein kohdetta on perusteltua valvoa?

Viime vuonna alkanut Valvontakohteiden luokittelu ja valvontavälit -kehittämishanke on edennyt jo reilusti yli puolen välin. Hankkeessa kehitetään uusia menetelmiä valvontavälien määrittelyyn ja tarkastetaan samalla valvontakohteiden luokittelut. Hanketta koordinoi Palopäällystöliitto ja sen rahoittaa Palosuojelurahasto.

Tähän saakka hankkeessa on yhdistetty Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Karjalan pelastuslaitosten valvontakohdelistat yhteismitallisiksi sekä kerätty eri lähteistä kuten Tilastokeskuksesta ja NFPA:n (Yhdysvallat) palotilastoista tietoa valvontakohteiden riskisyyden arviointiin. Näitä tarvitaan samalla kehitettävän rakennuskohtaisen paloriskin laskenta-algoritmin taustatiedoksi, jonka avulla voidaan määrittää kohdetyyppikohtaiset oletusvalvontavälit.

Pronto tarjoaa hyvän lähtökohdan

Meillä Suomessa on erittäin hyvä tietokanta pelastustoimen tehtävistä, Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmä Pronto, josta monissa muissa maissa voidaan vain haaveilla. Ja mikä parasta, sitä on ylläpidetty niin pitkään, että tietoa alkaa olla saatavilla niin paljon, että voidaan tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi rakennuksen käyttötavan ja rakennuksen pinta-alan vaikutuksesta syttymistodennäköisyyteen ja seurauksiin, eli rakennuksen paloriskiin.

Samaan hengenvetoon on todettava, että toimintaympäristö muuttuu. Rakennuksen rakentamishetkellä määritellyt käyttötavat eivät aina vastaa todellisuutta. Rakennuksissa harjoitettu toiminta voi myös vaihdella, ja usein valvontaa on kohdennettu ja kohteet luokiteltu rakennuksessa harjoitettavan korkeariskisimmän toiminnan mukaan. Siten rakennusten käyttötapaan kytkeytyvä paloriskin arviointi on vain osa totuutta.

Paras tieto valvontakohteista on tarkastuksia tekevillä

Valvontaa tekevä pelastuslaitosten henkilöstö tuntee kohteet arjessa sellaisina kuin ne ovat. Käytännön kokemus kattaa laajan kirjon erilaisia rakennuksia, toimintoja ja toiminnanharjoittajia, ja sen kautta syntyy ymmärrystä siitä, mitkä riskitekijät toistuvat tietyissä kohdetyypeissä. Kaksi näennäisesti samanlaista kohdetta voi erota toisistaan merkittävästi riskitasoltaan.

Asiantuntijatieto ei rajaudu tyypillisiin puutteisiin tai määräysten noudattamiseen, vaan liittyy laajemmin siihen, miten turvallisuutta johdetaan ja ylläpidetään erilaisissa kohteessa. Tällaisia tekijöitä on vaikea tai mahdoton kuvata pelkkien tilastojen avulla, vaikka ne olisivat valvonnan kannalta keskeisiä. Myös tulipalon seuraukset voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, miten niitä arvottaa.

Esimerkiksi pienehkö tulipalo syvälle erikoistuneessa sairaanhoidossa voi aiheuttaa merkittävää haittaa potilaiden hoidolle ja hoitojonojen pitkittymistä. Tulipalo tuotantotiloissa voi aiheuttaa sen, että tulipalon jälkeen toiminnan uudelleenrakentaminen arvioidaan kannattamattomaksi johtaen työpaikkojen menetyksiin ja jopa välillisesti jopa syrjäytymisiin. Päiväkodin tulipalo voi johtaa isoihin tilapäisjärjestelyihin kunnassa ja vaikuttaa välillisesti satojen perheiden arjen sujuvuuteen ja jaksamiseen.

Tilastot eivät siis kerro koko tarinaa. Ne kuvaavat mennyttä, usein keskiarvojen kautta, eivätkä ne tavoita niitä laadullisia eroja, joita erityyppisten kohteiden paloihin liittyy. Siksi tilastojen ohella tarvitaan ihmisen tekemää arviota.

Tilastot eivät siis kerro koko tarinaa. Ne kuvaavat mennyttä, usein keskiarvojen kautta, eivätkä ne tavoita niitä laadullisia eroja, joita erityyppisten kohteiden paloihin liittyy. Siksi tilastojen ohella tarvitaan ihmisen tekemää arviota.

– Kari Telaranta –

Asiantuntijakyselystä täydentävää riskitietoa

Lähiaikoina pelastuslaitoksille lähetettävässä asiantuntijakyselyssä tarkastellaan valvontakohteiden riskiä käytännön valvontatyön näkökulmasta. Kysymykset koskevat eri kohdetyyppien koettua riskitasoa, riskitekijöitä ja sitä, miten nykyinen valvonnan säännöllisyys vastaa tarpeisiin. Erityyppisten kohteiden keskinäisellä vertailulla voidaan hahmottaa laajempia ilmiöitä: missä kohdetyypeissä pienetkin poikkeamat voivat johtaa merkittäviin seurannaisvaikutuksiin, ja missä riskit ovat tyypillisesti paremmin hallinnassa.

Kyselyn päätavoitteena on siis täydentää tilastollista riskitietoa asiantuntijoiden kokemukseen perustuvalla näkemyksellä. Vastauksia hyödynnetään riskiperusteisen valvonnan kehittämisessä siten, että se heijastaa paremmin valvonnan arkitodellisuutta eikä perustu yksinomaan rekisteritietoihin tai keskiarvoihin. Kysely toimii samalla välineenä tunnistaa kohdat, joissa laskennallinen riskinarvio ja käytännön kokemus ovat ristiriidassa keskenään.

Kun riskinarviointi pohjautuu sekä määrälliseen että laadulliseen tietoon, valvontavälejä voidaan tarkastella avoimemmin ja johdonmukaisemmin. Kysely ei siis pyri määrittämään ”oikeita vastauksia”, vaan rakentamaan yhteistä ymmärrystä siitä, millä perusteilla valvontaa tulisi kohdentaa ja miten pelastuslain edellyttämä riskiperusteisuus voidaan toteuttaa käytännössä.

Miten tästä eteenpäin?

Kyselyn tulokset kootaan ja analysoidaan yhdessä tilastollisen riskitiedon kanssa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti ne kohdetyypit, joissa asiantuntijoiden arviot poikkeavat laskennallisesta riskitasosta. Samoin tavoitteena on kohteiden keskinäistä riskiä vertailemalla saada luotua kohdetyyppikohtainen asiantuntijanäkemyksiin perustuva riskiluku.

Kyselyn tuloksia hyödynnetään osana kohdekohtaista riskiluokitusta muodostavaa algoritmia. Asiantuntijoiden näkemykset toimivat yhtenä riskikomponenttina muiden tekijöiden, kuten syttymistodennäköisyyden ja vahinkoseurausten, rinnalla. Tavoitteena on täydentää tilastoista saatua omaisuus- ja henkilövahinkoriskiä kokemukseen perustuvalla tiedolla ja systemaattisesti hyödynnettäväksi osana kohdetyyppien välisen oletusriskitason määrittelyä.

Nyt laadittavalla kohdetyyppikohtaisen riskiluokituksen ensimmäisellä versiolla valvonta voi yhä paremmin vastata pelastuslain tavoitteeseen: olla riskiperusteista, säännöllistä ja vaikuttavaa.

– Kari Telaranta –

Tulokset eivät jää raporttitasolle. Niitä käytetään konkreettisesti riskiperusteisen valvontamallin jatkokehittämisessä sekä sen arvioimisessa, miten kohdekohtainen riskiluokitus heijastuu valvontaväleihin ja valvontatoimenpiteiden kohdentamiseen.

Samalla hanke luo pohjaa jatkuvalle arvioinnille. Riskit eivät ole pysyviä, eikä valvontasuunnitelma ole kerran laadittava asiakirja, vaan elävä kokonaisuus, jota on päivitettävä toimintaympäristön muuttuessa. Asiantuntijakysely toimii tässä ensimmäisenä askeleena kohti mallia, jossa tilastot, algoritminen riskinarvio ja valvontatyön kokemustieto muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Nyt laadittavalla kohdetyyppikohtaisen riskiluokituksen ensimmäisellä versiolla valvonta voi yhä paremmin vastata pelastuslain tavoitteeseen: olla riskiperusteista, säännöllistä ja vaikuttavaa.