Pelastusalan työturvallisuudessa on tapahtunut viime vuosina valtavasti kehitystä. Suutari alkaa vihdoin löytämään sopivan lestin kengilleen. Toisin sanoen työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin panostamisen merkitys on alettu ymmärtämään.

Maailma tai pelastusalan työturvallisuus eivät kumpikaan ole vielä valmiita. Muun muassa koronapandemia ja pelastusalan häirintäkohu ovat sen osoittaneet. Lisäksi sisäministeriö toi hiljattain julkiseen keskusteluun uuden turvallisuusuhan: väkivaltaisen radikalisoitumisen. Kyseinen ilmiö tulee varmasti koskettamaan myös pelastusalaa.

Tämän keskellä pelastuslaitokset ovat lisäksi siirtymässä osaksi tulevia hyvinvointialueita.

Hyvinvointialueille siirtyminen voi kuitenkin olla hyvä mahdollisuus yhtenäistää alamme työturvallisuuskäytänteitä, -ohjeistuksia sekä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Nyt meidän tuleekin olla erityisen hereillä ja huolehtia siitä, että työturvallisuutta organisoidaan kokopelastusalaa palvellen.

Pelastusalan työturvallisuuden keskeisimpinä kehittämiskohteina näen pelastusalan valtakunnallisen poikkeamaraportoinnin – tulevaisuudessa meillä tulee olla käytössä yksi koko alan kattava järjestelmä. Lisäksi tarvitaan työturvallisuuden ohjeistusten yhtenäistämistä, työturvallisuutta kehittävien hankkeiden koordinointia sekä pelastuslaitosten työturvallisuustarpeiden huomioimista hyvinvointialueita perustettaessa. Avaimet näiden kokonaisuuksien jalkauttamiseen on sisäministeriöllä, joten toivon, että edistysaskelia on luvassa.

Vuonna 1973 ilmestyneessä kirjassa Punainen piruetti – New Yorkilaisen palomiehen raportti kirjoitetaan seuraavasti:

”Paloaseman keittiössä on taulu. Se on ripustettu huomaamattomaan paikkaan ja siinä lukee ajatukseltaan melkoisen epäselväksi jäävä lause: Tämä saattaa olla SE yö. Me emme yleensä puhu palomiehen ammatin vaaroista. Mitä järkeä olisi puhua sellaisesta, minkä emme toivo ikinä tapahtuvan itsellemme tai perheellemme. Vaarat ovat osa meidän työtämme ja alistumme siihen mitä tähtiin on kirjoitettu.”

Myös Pelastusopistolla on taulu – sen otsikkona lukee ”Turvallisuuden puolesta”. Tauluun on kerätty Suomen itsenäisyyden ajalta pelastusalan työtehtävissä henkensä menettäneiden henkilöiden nimet. Pelastusopiston aulassa taulu muistuttaa meitä kaikkia, mutta erityisesti alan opiskelijoita siitä, millainen pelastusalan työnkuva saattaa pahimmillaan olla.

Toivottavasti vuonna 2021 Suomen pelastustoimessa ei ajatella kuten New Yorkissa vuonna 1973. Alamme kehittyy koko ajan, ja työmme vaaroista ja tehtävien aiheuttamista tunnereaktioista voidaan keskustella jo melko avoimesti. Vaarallisinta on jättää puhumatta ja mieltää vaarat osaksi ammatin työnkuvaa.

Juha Höök 

Kirjoittaja on Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen paloesimies, joka nimettiin marraskuussa 2021 Vuoden Palomieheksi.